Tällä viikolla teen iltaisin vielä tarvittavia valmisteluja tulevaa matkaa varten. Olen lähdössä tutustumaan Naisten Pankin ja Kirkon Ulkomaanavun työhön Kambodzassa, toivottavasti myös edistämään sitä. Viikkaan matkalaukkuun ilmastoon ja paikkaan soveltuvia vaatteita, huolehdin mukaan otettavista tuliaisista paikallisille kyläyhteisöille ja erityisesti lapsille. Sitten vielä lääkkeet, kamera ja muistiinpanovälineet ja mitäs muuta... Lähtövalmisteluja ei kuitenkaan siivitä odotus levosta, auringosta ja lämmöstä, kuten niin monesti reissun ollessa edessä. Sen sijaan istahdan laastarit ja makuupussi kädessä pohtimaan millaista työtä naiset Kambodzassa tekevät, mitä työ ja mahdollisuus työllistyä tai työllistää itsensä merkitsee heille ja heidän perheilleen. Mitkä ovat minun keinoni edistää heidän työllistymistään?
Luin yhtä Maailmanpankin raporttia Kambodzasta, jonka mukaan työllisyystilanne vaihtelee eri osissa maata. Maatalouden lisäksi vain muutama sektori, kuten tekstiiliteollisuus ja turismi, työllistää merkittävästi. Erot kaupunkien ja maaseudun välillä ovat suuria. Maan historiasta johtuen työväestön ikärakenne on hieman erilainen kuin meillä. Isoin ero löytyy alaikäisten työn tekemisestä.
Kovasti odotan jo pääsyä tilastojen taakse - keskusteluihin yksittäisten ihmisten kanssa heidän ja läheistensä tarinoista ja kokemuksista sekä ajatuksista elämästä eteenpäin. Miten työhön on päästy kiinni ja mitä se on merkinnyt. Kaipaan ymmärrystä kirjoitukseni ison otsikon taakse.
Perspektiiviä tähän tuo samojen asioiden pohdinta täkäläisestä näkövinkkelistä. Meillä työn rooli on ainakin osittain muuttumassa, eikä se ole meille kaikille sama. Työssäni saatan törmätä esimerkiksi tilanteisiin, joissa työntekijä haluaa tehdä tiukasti töitä puoli vuotta voidakseen sen jälkeen viettää puoli vuotta kierrellen maailmalla. Tässäkin tapauksessa joustava vuokratyön muoto on erinomainen elämäntavan mahdollistaja. Osa meistä taas kaipaa työmaan vaihtumista tasaisin väliajoin. Tai mahdollisuutta erilaisiin työn tekemisen muotoihin vaikkapa elämäntilanteen mukaan.
Silti meilläkään kaikkien työllistyminen joka tilanteessa ei aina onnistu. Ja vaikka täystyöllisyys ei koskaan toteudukaan, tämän maan väestörakennetta katsoessa vääjäämättä syntyy ajatus siitä, että jatkossa tulemme tarvitsemaan yhä monimuotoisempia keinoja työllistää ja työllistyä.
Uskon, että myös Kambodzassa tulen törmäämään erilaisiin tilanteisiin onnistumisen riemusta vastoinkäymisiin. Uudenlaiset perspektiivit tulevat varmasti tuomaan syvyyttä myös omaan työhöni.
Palaan näihin pohdintoihin Kambodza-vierailun jälkeen!
Takaisin artikkelilistaan